Järjestelmäkameroiden ominaisuudet

Näin joulun alla uuden tai kenties ihan ensimmäisen järjestelmäkameran hankkiminen on varmasti monella pohdinnassa. Sen jälkeen, kun on uuden kameran päättänyt hankkia, tulee seuraavaksi vastaan kysymys, että mitä siinä kamerassa pitäisi olla ja mitä ne kaikki ihmeelliset merkinnät tarkoittavat. Pohdin juuri itsekin pitkään eri kameravaihtoehtojen välillä (ja uusi kamera on tällä hetkellä matkalla luokseni, jes!), joten nyt voisi olla hyvä ajankohta yrittää vähän auttaa siinä, millaisia asioita sitä järjestelmäkameraa ostaessa kannattaisi ottaa huomioon. Tietysti näiden lisäksi on vielä paljon muitakin pieniä teknisiä juttuja (joista en itse ymmärrä mitään, krhm...), mutta näiden avulla pitäisi päästä melko pitkälle! Tässä postauksessa käsittelen siis lähinnä järjestelmäkameroihin liittyviä ominaisuuksia, tästä viime vuonna samoihin aikoihin kirjoittamastani jutusta löytyy enemmän vertailua eri tyyppisten kameroiden välillä.

Merkki

Canon ei ole parempi kuin Nikon, eikä päinvastoin. Sonyn, Olympuksen, Panasonicin ja muiden merkkien kamerat voivat myös olla aivan yhtä hyviä kuin kahden ensimmäisenä mainitun. Kameraa ostaessa ei kannata liikaa keskittyä siihen merkkiin, vaan enemmänkin kameran ominaisuuksiin sekä muiden kokemuksiin juuri siitä kyseisestä kamerasta. Toki tietyn merkin kameran ostaminen saattaa olla järkevää silloin, kun omistat jo sille sopivia objektiiveja tai vaikka lähipiirissäsi on samanmerkkisen kameran omistaja, jolta saisit enemmän apua kameran ollessa samaa merkkiä kuin hänellä. Mutta se, että kaverit sanovat toisen merkin olevan paras ja toisen kakka, ei ole hyvä perustelu.

Megapikselit

Mikäli luet tätä amatöörikuvaajan blogipostausta, jokaisessa järjestelmäkamerassa on varmasti tarpeeksi megapikseleitä sinun käyttöösi. Lisää avautumista megapikseleiden merkityksestä täällä.

Hinta

Budjetti on (valitettavasti) usein se ensimmäinen kriteeri, jota tulee miettiä. Et vain voi saada uutta järjestelmäkameraa alle 300€:lla, paitsi ehkä juuri ja juuri jonkun minijärkkärin tai jos kohdalle sattuu erittäin hyvä alennus. Hinnan päättäminen toisaalta myös helpottaa päätöstä paljon, sillä yleensä budjetin rajaamisen jälkeen jäljelle jää paljon vähemmän vaihtoehtoja.

Yksi hyvä vaihtoehto on tietenkin ostaa kamera käytettynä. Varsinkin niitä halvimpia, vähän käytettyjä järkkäreitä on netissä myynnissä vaikka kuinka paljon. Niiden selaaminen ja määrän tajuaminen pistää ehkä myös miettimään vielä, onko järjestelmäkamera varmasti se itselle paras vaihtoehto... Mutta käytettynä saattaa siis hyvinkin löytyä uudenveroinen kamera paljon halvemmalla, joten kannattaa pitää se vaihtoehto mielessä. Myös oma, reilu kolme vuotta ahkerassa käytössä palvellut 1100D:ni on joskus käytettynä ostettu. Niitä vähän parempia järjestelmäkameroita taas on myynnissä paljon vähemmän ja lisäksi ne ovat usein paljon käytettyjä, joten jos kamera on myös tulossa ahkeraan käyttöön, saattaa uuden ostaminen tulla lopulta halvemmaksi. Käytettyjä kameroita voi etsiä esimerkiksi Torista, Huutonetistä tai Facebookin Valokuvaajan Kirppikseltä.

Kenno

On olemassa peilillisiä ja peilittömiä järjestelmäkameroita. Peilillisissä kameroissa kuva nimensä mukaisesti syntyy peilin avulla. Ne perinteiset isot järjestelmäkamerat ovat peilillisiä. Peilijärjestelmä kuitenkin vie myös paljon tilaa, joten peilillisten järkkäreiden tilalle onkin tullut myös peilittömiä mini- tai mikrojärjestelmäkameroita, joissa kuva muodostetaan elektronisesti. Peilittömät kamerat ovat siis pienempiä ja kevyempiä, mutta niissä saa silti muutettua asetuksia ja vaihdettua objektiiveja. Minijärkkäreissä on kuitenkin yleensä hieman huonompi kuvanlaatu, eivätkä ne oikein sovi niin hyvin esimerkiksi luonnon ja urheilun kuvaamiseen, mutta esimerkiksi blogi- ja matkakuvien ottamiseen ne ovat varmasti erittäin hyviä.

Peililliset kamerat jaetaan vielä täyskennoisiin ja croppikennoisiin. Nimistäkin voi jo päätellä täyskennon olevan suurempi kuin croppikenno. Yleisesti ottaen suuremmalla kennolla saa parempia kuvia, joten täyskennoiset ovat myös kalliimpia. Lisäksi kennon koko vaikuttaa tavallaan myös objektiivin polttoväliin, sillä samalla objektiivilla saa täyskennoisella kameralla laajempia kuvia kuin croppikennoisella. Croppikenno siis tavallaan rajaa osan kuvasta pois. Karkeasti sanottuna maisemakuvaajan kannattaa siis hankkia täyskenno päästäkseen mahdollisimman kauas ja esimerkiksi villieläinten kuvaajan croppikenno päästäkseen mahdollisimman lähelle.

Koko

Paras kamera on se, joka on mukana. Kannattaa siis ostaa sen kokoinen kamera, mitä jaksaa myös käyttää. Ja kuten aiemminkin todettiin, peilittömät kamerat ovat pienempiä ja kevyempiä kuin peililliset. Pelkän fyysisen koon ja painavuuden lisäksi kannattaa miettiä myös sitä, miten kamera sopii omiin käsiin ja kuinka helposti tärkeät napit ovat saatavilla. Kannattaa siis käydä kaupoissa kokeilemassa kameroita, jos vaan mahdollista. Lisäksi löysin B&H Photon sivuilta mahtavan työkalun, jolla useimpia kameroita pystyy tarkastelemaan 360°-näkymässä. Myös videoita katsomalla saa paremman käsityksen kamerasta kuin paria kuvaa katsomalla.

Videokuvausmahdollisuus

Suurimmassa osassa järjestelmäkameroita on videokuvausmahdollisuus. Läheskään kaikissa videokuvauksessa ei kuitenkaan ole automaattitarkennusta, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota, jos videokuvaus kiinnostaa. Koska kyllähän manuaalitarkennuksellakin jotenkuten pystyy videoita kuvaamaan, mutta jos tarkoitus on yhtään liikkua kameran kanssa, niin kokemuksesta voin sanoa homman menevän aika työlääksi ilman automaattitarkennusta...

ISO-herkkyysalue

ISO-herkkyyden olen selittänyt täällä. Suurimmassa osassa kameroita pienin ISO-herkkyys on 100, eikä sitä yleensä ole tarve lähteä enää pienentämään. Olennaisinta ei myöskään ole niinkään se, kuinka suurilla ISO-arvoilla pystyy kuvaamaan, vaan kuinka hyvin kamera sietää niiden korkeampien ISO-arvojen käyttämistä. Mutta toki voi olettaa, että jos kameralla pystyy kuvaamaan ISO-arvolla 50 000, sillä varmaan saa aika paljon siistimpiä kuvia hämärässä kuin sillä kameralla, jonka ISO-arvon pystyy nostamaan korkeimmillaan 6400:aan. Jos siis kuvaat usein vähän hämärämmässä, etkä pysty tai halua käyttää jalustaa tai salamaa, niin mahdolliseen ISO-herkkyysalueeseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Sopivat objektiivit

Jos olet hankkimassa ensimmäistä järjestelmäkameraasi, kannattaa ehkä vähän jo tutustua tarjolla olevaan objektiivivalikoimaan. Canonissa ja Nikonissa on se hyvä puoli, että niille löytyy suurin valikoima erilaisia objektiiveja, tosin ei Sonynkaan valikoima kovin kauas jää. Vaikka eihän sillä määrällä niin ole väliä, jos pienestäkin valikoimasta löytyy juuri ne itselle sopivat. Minijärkkäreiden objektiivivalikoima taas tuntuu vaihtelevan melko suurestikin, eivätkä niihin sopivia objektiiveja käsittääkseni valmista mikään muu merkki kuin kameraa itseään (tarkoitan siis sitä, että minijärkkäreiden puolella ei ole mitään Sigman tai Tamronin kaltaista), joten valikoimaa kannattaa vähän vilkaista jo ennen kameran ostoa. Minijärkkäreihin ei yleensä ole saatavilla kovin pitkän polttovälin objektiiveja, eikä sellaisia olisi mitään järkeä tehdäkään, joten jos halua zoomailla kauas, kannattaa hankkia peilillinen kamera.

Muista myös se, etteivät kaikki saman merkin objektiivit käy kaikkiin kyseisen merkin kameroihin. Esimerkiksi Canonilla croppikennoisiin käyvät EF ja EF-S -liitännällä varustetut objektiivit, mutta täyskennoisiin käyvät vain EF -liitännän objektiivit. Itsellänikin yksi syy 7D:n eikä 6D:n ostamiseen oli se, että yksi objektiiveistani ei olisi käynyt täyskennoiseen kameraan, eikä minulla olisi ollut varaa enää hankkia uutta objektiiviakin kaiken lisäksi, kun sen tyyppistä objektiivia joka tapauksessa tarvitsen.

Kuvanvakaaja

Kuvanvakaaja on yleensä objektiivissa, mutta se voi olla rungossakin. Esimerkiksi Sonyn kaikissa järkkäreissä taitaa olla kuvanvakaaja rungossa. Kuvanvakaajahan siis vähentää kuvassa näkyvää tärinää, eli sen avulla voit kuvata pidemmillä suljinajoilla. Voisin ajatella kuvanvakaajallisen rungon olevan hyvä silloin, jos kuvaat paljon pitkillä polttoväleillä ja hämärässä, niin ei sitten tarvitsisi erikseen maksaa vakaajasta jokaisessa objektiivissa.

Etsin

Etsin voi olla optinen tai elektroninen. Peilillisissä kameroissa etsin on optinen ja kuva tulee etsimeen peilien välityksellä, kun taas peilittömien kameroiden elektronisissa etsimissä kuva muodostuu elektronisesti. Kaikissa peilittömissä kameroissa etsintä ei välttämättä ole ollenkaan, vaan kuvaaminen tapahtuu vain näytön kautta tai kameraan voi halutessaan ostaa etsimen erikseen. Sanotaan, että elektronisen etsimen kuva ei ole yhtä laadukas kuin optisen, mutta toisaalta elektronisesta etsimestä näkee heti myös kuvan valotuksen ja valkotasapainon, mikä varmasti helpottaa kuvaamista.

Kameran teknisissä tiedoissa mainitaan myös etsimen peitto, joka käytännössä tarkoittaa sitä, kuinka suuri osa lopulliseen kuvaan tulevasta alasta näkyy etsimen kautta katsottaessa. Eli mitä suurempi peitto, sen "parempi" etsin. Esimerkiksi etsimen peiton ollessa 95% etsimen reunoilla ei näy loppuja viittä prosenttia varsinaisesta kuvasta.

Oliko näistä mitään apua?