Suljinaika, aukko ja ISO-arvo

Luvassa jokaisen valokuvausvinkkejä sisältävän blogin pakollinen postaus. Mikä ihmeen suljinaika, aukko ja ISO-arvo? Meinasin aluksi tehdä näistä erilliset postaukset, mutta ne kuitenkin liittyvät niin kiinteästi toisiinsa, että on ehkä helpointa selittää ne samassa.

Kyseessähän on siis kuvan valotuksen perusteet (jota myös valotuksen pyhäksi kolminaisuudeksi kutsutaan), joista valitettavan moni ei älyä yhtään mitään. Jos haluaa kuitenkin kehittyä kuvaajana ja saada parempia kuvia, näiden kolmen asian ymmärtäminen on pakollista. Monista tilanteista toki selviää kameran automaattisäädöillä, mutta entäs kun kamera vaan ei ymmärrä millaisen valotuksen haluat? Järjestelmäkameran hienous on juuri siinä, kun kamera ei älyä, niin sinä älyät ja pystyt tekemään kuvasta juuri sellaisen kuin haluat!

Suljinaika/Valotusaika

Aloitetaan helpoimmasta eli suljinajasta (tai valotusajasta, ihan miten vaan). Suljinaika ilmoitetaan sekunnin murto-osina, eli esimerkiksi 1/200s, 1/500s, 1/1000s, 1/5000s tai 1/60s. Joskus suljinaika voi olla myös sekunteja tai jopa minuutteja.

Yksinkertaisesti suljinaika tarkoittaa sitä kuinka kauan kameran kennolle pääsee valoa, eli kuinka kauan kuvaa otetaan. Mitä kauemmin kameran kennolle pääsee valoa sitä valoisampi kuvasta tulee.

Hyppy on pysäytetty lyhyellä suljinajalla

Suljinaika vaikuttaa olennaisesti liikkeen pysäyttämiseen. Lyhyellä suljinajalla voi pysäyttää vaikka juoksevan ihmisen, eläimen tai vesipisaran. Pitkällä suljinajalla taas voi vaikkapa saada sen veden liikkeen täysin "katoamaan".

Ensimmäisessä kuvassa on lyhyen suljinajan lisäksi käytetty salamaa tuomaan lisää valoa.  Toisessa liike on onnistuttu pysäyttämään lyhyellä suljinajalla ilman salamaa mutta vaikka ISO-arvo oli nostettu huippuunsa ja aukko suurin mahdollinen kuva on pimeämpi johtuen sisätilojen hämärästä valaistuksesta. Kolmannessa liike näkyy epäterävänä pidemmän suljinajan ansiosta ja neljännessä kuvassa veden varsinaista liikettä ei enää huomaa vaan se näkyy yhtenä massana.

Suljinaika: 1/4000s      Aukko: 4.5      ISO:1600
Kuvassa ei ole käytetty salamaa, vaan veneeseen hakkaavat aallot on pysäytetty erittäin nopealla suljinajalla, valoa on saatu nostamalla ISO-arvoa ja suurentamalla aukkoa.

Suljinaika on siis myös syyllinen kuvan heilahtamiseen. Hämärässä kamera joutuu automaatilla kuvatessa pidentämään suljinaikaa, joten käsivaralta kuvatessa käsien tärinää tulee silloin kuvaan. Teräviä kuvia hämärässä saakin jalustan avulla. Objektiivissa tai kamerassa voi olla myös kuvanvakaaja, joka auttaa vähentämään tärinää käsivaralta kuvatessa (kuvanvakaajasta lisää tämän postauksen keskivaiheilla).

Kuvat on otettu muuten täysin samoilla asetuksilla, mutta pitkällä polttovälillä kauempaa kuvattuna kuva on epäselvä, heiluminen kuitenkin vähenee mitä lähempänä kuvataan.

Myös objektiivin polttoväli vaikuttaa siihen kuinka pitkää suljinaikaa voit käyttää. Vaikka kamera heiluisikin yhtä paljon oli objektiivi sitten 10mm laajakulma tai 300mm telezoom (okei, unohdetaan tästä se että zoomi painaa helposti puoli kiloa enemmän ja sen pitäminen vakaana on ehkä senkin takia hankalampaa) niin laajakulmalla tärähdystä ei ehkä näy ollenkaan mutta 300mm zoomilla samaa suljinaikaa käyttäen kuvasta ei saakaan mitään selvää. Pitkällä polttovälillä siis pienikin tärähdys vaikuttaa kuvaan enemmän.

Aukko

Aukko säätelee sitä kuinka paljon valoa valoa objektiivin läpi pääsee kameran kennolle. Aukko löytyy kameran objektiivista ja aukkoarvoa mitataan f-luvulla.

Mitä suurempi aukko objektiivissasi on, sitä hämärämmässä sinulla on mahdollisuus kuvata. Voisi ajatella että suurella aukolla valo pääsee kameraan nopeasti yhdestä isosta reiästä, kun taas pienellä aukolla valon reitti on ahtaampi ja kulku hitaampaa. En ole varma äskeisen ajatuksen todenperäisyydestä, mutta näin minä sen ainakin ymmärrän.

Aukkoarvo tarkoittaa siis objektiivin valovoimaa, eli sitä f-lukua. Esimerkiksi 70-300mm objektiivini suurin mahdollinen aukko on f/4-5.6. Tämä tarkoittaa että kuvatessa polttovälillä 70mm suurin mahdollinen aukkoarvo on f/4, mutta kun zoomataan 300mm asti on suurin mahdollinen arvo enää f/5.6.

Valovoimaisia objektiiveja tarvitaan silloin, kun halutaan saada liike pysäytettyä mahdollisimman nopeasti, kuten urheilua kuvatessa, tai kun halutaan kuvata hämärämmässä käsivaralta. Kolmas syy kalliin valovoimaisen objektiivin hankintaan toki voisi olla että pienellä aukolla saa myös taustan kivan epäselväksi (katso postaus syväterävyydestä).

Kuvassa on käytetty aukkoa 4.5 joten tausta on epäselvä. (Jos muuten haluat nähdä näitä paperisilmäheppuja enemmän, tsekkaa tämä postaus ;) )

Suurella aukolla vain tikkataulun ensimmäiset numerot näkyvät tarkkoina. Pienellä aukolla taas koko rivi näkyy tarkkana. 

Mietit varmaan miten muka f/4 on suurempi kuin vaikkapa f/11? Kun f-luku pienenee, niin aukko suurenee. Ihan tyhmää ja epäloogista! Syynä tähän on se, että arvot ovat käänteislukuja, eli f/4 tarkoittaakin arvoa 1/4 ja f/11 tarkoittaa lukua 1/11. Siitä vaan on otettu pois se 1/ merkinnän lyhentämiseksi. Tarkemmin sanottuna f-luku kuvaa objektiivin polttovälin (polttovälistä selitys   löytyy täältä) ja aukon halkaisijan välistä suhdetta. Jos aukko on esimerkiksi f/3, silloin aukon halkaisijan suuruus on 1/3 objektiivin polttovälistä. Esimerkiksi 90mm objektiivilla kuvatessa aukolla f/3, on aukon suuruus silloin 30mm.

Aukko vaikuttaa valotuksen lisäksi kuvan syväterävyyteen, eli siihen kuinka suuri osa kuvasta näkyy terävänä. Suurella aukolla (kuten f/3, f/1.8, f/5.6 jne.) kuvan syväterävyys on pieni ja vain pieni osa kuvasta näkyy terävänä. Pienellä aukolla (kuten f/11, f/22, f/32 jne.) syväterävyys taas on suuri, eli suuri osa kuvasta näkyy terävänä.

Eli vastaus kysymykseen miten taustan saa sumeaksi löytyy syväterävyydestä.

Aino (ja Ainon kohdalla olevat kasvit) näkyvät terävänä, mutta suuren aukon ansiosta tausta ja etuala ovat epäselviä

ISO-arvo

Ihan ensimmäiseksi, ISO-arvo ei liity mitenkään kokoon tai suuruuteen, vaikka näin voisi äkkiseltään päätellä. Se kertoo kameran kennon herkkyyden. Herkempi kenno (suuri ISO-arvo) ottaa valoa hyvin vastaan, vähemmän herkkä kenno (pieni ISO-arvo) taas ottaa valoa hitaammin vastaan. Tai jotain sinnepäin?

Oleellinen asia ISO-arvosta kuitenkin on se että sen täytyy olla mahdollisimman pieni. Ulkona kirkkaassa valossa pyritään käyttämään arvoa 100, mutta läheskään aina (varsinkaan Suomessa) se ei ole mahdollista ja ISO:a joudutaan nostamaan. Miinuspuolena tässä on se että ISO-arvon kasvaessa kuvan kohina lisääntyy. Kohina näkyy kuvassa väärän värisinä pisteinä, värikylläisyyden heikkenemisenä ja kuvien epäterävyytenä.

Tässä näkyy kohinaa "parhaimmillaan". Kuva on otettu todella hämärässä (valot pois ja pöydän alla) joten puhelimen näytössä näkyy rakeisuutta sekä väärän värisiä pisteitä. Kuva on otettu myös kameralla ISO-arvolla 6400, joka lisää kuvan kohinaa entisestään.

Kamala väri, hyi! Asiaan: Kuvat on otettu erittäin hämärässä ja olen rajannut  tähän vain erittäin pienen osan kuvasta. 100:n ja 400:n ero on hyvin pieni, mutta 1600:ssa kohinaa jo näkyy selvästi ja 6400:ssa sitä ei voi olla huomaamatta.

Käsivaralta kuvatessa ISO-arvoa on hämärämmässä kuitenkin pakko nostaa, jotta kuvasta saadaan tarpeeksi valoisa. Tämä on mielestäni kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin valon lisääminen jälkikäteen kuvaa käsitellessä (joka liiallisena aiheuttaa helposti rakeisuutta ja värien epäluonnollisuutta). Jalustaa käyttäessä toki ISO pyritään aina pitämää mahdollisimman matalalla, mutta käsivaralta kuvatessa on ISOn nosto kuitenkin paljon sallittavampaa kuin suljinajan pidentäminen. (Mielummin vähän enenmmän sitä kohinaa kuin että kuva olisi vähän tärähtänyt, eikö niin?)

ISO:n nostaminen ei kuitenkaan ole mikää rikos. Monesti varsinkaan kokematon ei huomaa mitään eroa siinä mitä ISO-arvoa kuvassa on käytetty. Tässäkin ero on mielestäni melko pieni ja tämän kokoisissa kuvissa näkyykin lähinnä värien kylläisyydessä. Ensimmäisessä ja viimeisessä ainakin on huomattava ero, eikö?

Tässä olen rajannut kuvista vain todella pienen alueen, joista näkee myös ISO-arvon nostamisen vaikutuksen kuvan rakeisuuteen.

Se kuinka korkeaksi voit nostaa ISO-arvoa riippuu myös kamerasta. Monissa kameroissa pienin mahdollinen taitaa olla 100, mutta suurin mahdollinen taas vaihtelee hyvinkin paljon. Omassa kamerassani se on 6400, mutta esimerkiksi Canonin 5D:ssä korkein mahdollinen on 25 600. Olennaista on myös se, kuinka paljon kameran kenno lopulta tuottaa kohinaa suurilla ISO-arvoilla kuvatessa.

Saman näköiseen valotuksen saamiseen on siis monia eri reittejä, ja tässä muutama esimerkki. Ensimmäinen on se, mitä itse suosittelisin käyttämään. Toisessa valotusaika on nostettu hieman liian nopeaksi paikallaan pysyvälle kohteelle, jolloin myös ISO-arvoa on jouduttu nostamaan. Kolmas toki on hyvä jos tuntee tarvitsevansa noin pientä aukkoa (=suurta syväterävyyttä) tuohon kuvaan, suosittelisin kyllä suurempaa aukkoa. Viimeiseessä suljinaika on aivan turhan nopea, jolloin myöskin ISO-arvoa on jouduttu nostamaan naurettavan suureksi päivänvalossa kuvaamiseen.

Jos kaikki tämä tuntuu kamalan sekavalta ja epäselvältä, ei hätää. Parhaiten valotuksen oppii vain rohkeasti kokeilemalla, miten kuva muuttuu kun näitä kolmea arvoa vaihtelee. Se on yllättävän helppoa, sen jälkeen kun palaset kerran loksahtavat paikoilleen! Suosittelen kuitenkin ihan jokaista järjestelmäkameran omistajaa (tai siitä haaveilevaa) tutustumaan näihin kolmeen seikkaan, sillä ilman niiden älyämistä et oikeastaan tarvitse järjestelmäkameraa, vaan voit yhtä hyvin kuvata laadukkaalla pokkarilla tai puhelimella.

Toivottavasti tämä selvensi jotain?